Elokuussa täällä
blogissa suoritettiin heräilyä ja vihjailtiin uusista tuulista..noh, toiset
meistä tunnetusti heräävät vähän hitaammin ja niinpä tuon uuden jännän realisoituminen
on venynyt tänne syyssateille asti. Kyse on siis siitä, että jaettu ilo on
tunnetusti moninkertainen ja niinpä blogiin tupsahtaa jatkossa virkkeitä myös
toiselta näppäimistöltä.
Tämä näppäimistö
kuuluu minulle - Wirnille; naMin toverille ja yleisaskartelijalle, joka väkertelee vähän
sitä sun tätä ja joka tämän tästä innostuu uusista tekniikoista.
Ainakin kerran kokeillakseen.
Ainakin kerran kokeillakseen.
NaMiin tutustuin,
kun minut taannoin houkuteltiin mukaan opiskelijakuoron harjoituksissa lievää paheksuntaa
aiheuttaneeseen neulontapuolueeseen. Edellinen neulomukseni oli yläasteella
tuotetut perussukat ja koska paluu mihin tahansa kannattaa toki aina tehdä
näyttävästi, niin valitsin ensimmäiseksi työkseni pitsimyssyn. Siinä riittikin
työsarkaa moneksi viikoksi – minulle sekä puoluetovereille. Koskaan aikaisemmin
en nimittäin ollut myssyä tehnyt..enkä pitsiä
neulonut..enkä muuten neulontakaavioitakaan
tulkinnut..
Sittemmin on
silmukat soljuneet puikoilla enemmänkin eikä askartelutarvikkeita tahdo löytää vyyhtivuoren alta. Osaan jopa lukea ohjeita!
Olipa siis kerran ohje, jonka osasin lukea ja joka täyttäisi täydellisesti tarpeeni.
Oli myöskin
lanka, joka hyppäsi poskelleni Jyväskylän Titityyssä eikä suostunut poistumaan
käsistäni. Kun sitten esittelin langan ohjeelle, rakastuivat he toisiinsa ja
vaativat saada sitoutua ikuisiksi ajoiksi puikkojeni kautta. Minkäs
sille mahtaa, jos noin loksahtaa? Pakkohan silloin on ottaa ja neuloa.
Mitähän sitä seuraavaksi neuloisi? Tai kutoisi? Vai pitäisikö vaihteeksi pystyttää korvispaja? Ehkä värjäisin lankaa tai kehräisin sitä? Rukkiakin voisi kokeilla, kun sellainen on jo lainaan luvattu.. Tai ehkä otan kangaspakan ja syötän sen ompelukoneelle? Ei voi vielä tietää, mikä projekti hullaannuttaa seuraavaksi, mutta raportoin siitä sitten tänne teillekin J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti